Luhangan talvikirkko – 1950-luvun kirkko vanhan puukirkon rinnalla

Mämminiementien varrella Luhangan kirkkohistoria näkyy kahdessa eri-ikäisessä rakennuksessa. Vuonna 1893 valmistuneen puukirkon läheisyydessä seisoo vuonna 1958 valmistunut talvikirkko. Museovirasto kuvaa uudempaa rakennusta yhdistetyksi kirkoksi ja siunauskappeliksi: sen valmistuttua vanhaa kirkkoa ei enää tarvittu ympärivuotiseen käyttöön. Museoviraston kohdekuvaus auttaa ymmärtämään, miksi Luhangassa on sekä kesä- että talvikirkko.

Talvikäyttöön etsittiin ratkaisua jo 1930-luvulla

Talvikirkon taustalla on pitkä pohdinta siitä, miten suuren puukirkon tilat saataisiin palvelemaan seurakuntaa myös kylmänä vuodenaikana. Arkkitehti Ulla Raholan väitöskirjan mukaan Erik Bryggman suunnitteli vuonna 1932 vanhan kirkon sisään noin 300 hengen lämmitettävää tilaa. Välipohja olisi jakanut rakennusta kirkoksi ja seurakuntasaliksi. Suunnitelma raukesi sodan alettua.

Raholan mukaan Luhangan kirkkoherranvirasto tiedusteli vuonna 1949 Muinaistieteelliseltä toimikunnalta, saisiko vanhan kirkon purkaa uuden tieltä. Toimikunta ei vastustanut hanketta. Keskustelu jatkui 1950-luvulle, ja vuonna 1955 Lars Pettersson puolusti vanhan rakennuksen säilyttämistä. Lopulta uusi kirkko rakennettiin erikseen, ja vanha puukirkko jäi paikalleen. Taustaa käsitellään Raholan tutkimuksen Hylkäämisestä huolenpitoon sivulla 156.

Tiiltä, viistoja kattopintoja ja valoa

Arkkitehti Einari Teräsvirran suunnittelema talvikirkko valmistui vuonna 1958. Rakennus on tiilinen ja torniton. Sen pitkänomaiseen kirkkosaliin liittyvät seurakuntasali ja matala siipiosa.

Kirkon ulkoasussa erottuvat viistot kattopinnat ja suurten ikkunoiden pystysäleiköt. Wikipedian rakennuskuvauksen mukaan seurakuntasali voidaan yhdistää kirkkosaliin avaamalla paljeovet. Kirkolla ei ole omia kelloja. Rakennuksen piirteet on koottu Luhangan talvikirkon Wikipedia-artikkeliin.

Kirkon vieressä sijaitsee saman arkkitehdin suunnittelema pappila-kanttorila, joka valmistui vuonna 1965. Se täydentää kahden kirkon ympärille muodostunutta rakennusympäristöä.

Vanha maalaus ja vuoden 1980 urut

Talvikirkossa säilyy yhteys myös Luhangan varhaisempaan kirkkotaiteeseen. Sivuseinällä on G. F. Blomin Ehtoollisen asettaminen, joka palveli aikanaan Luhangan ensimmäisen kirkon alttaritauluna. Wikipedia ajoittaa maalauksen vuoteen 1846.

Nykyisen alttarin taideteos on Kari Tuominiemen puureliefi. Musiikkia varten kirkossa on Kangasalan urkutehtaan vuonna 1980 rakentamat mekaaniset urut, joissa on 12 äänikertaa. Taideteokset ja urut esitellään Jyväskylän seurakunnan kirkkosivulla.

Käynti talvikirkossa

Talvikirkko sijaitsee osoitteessa Mämminiementie 9, 19950 Luhanka. Seurakunnan nykyisen tilakuvauksen mukaan kirkkoon mahtuu 150–200 henkeä. Sen yhteydessä on noin 40-paikkainen seurakuntasali ja keittiö. Käytämme tässä seurakunnan ajantasaista tilatietoa; Wikipediassa mainitaan suurempi, 250 istumapaikan luku.

Seurakunta ilmoittaa kirkon yhteydessä olevan pysäköintipaikan ja WC:n sekä kuvaa tilaa lähes esteettömäksi. Jos tarvitset tarkempaa tietoa kulkureitistä tai sisäänpääsystä, varmista se seurakunnalta ennen käyntiä. Tilaisuudet ja yhteystiedot löytyvät talvikirkon omalta sivulta.

Lue myös Luhangan kesäkirkon historiasta ja käyntitiedoista. Paikallisia tilaisuuksia kokoaa Luhankalaisen tapahtumakalenteri.

Lähteet

Tiedot tarkistettu 30.10.2026.

• Jyväskylän seurakunta: Luhangan talvikirkko – nykyiset tilatiedot, kirkkotaide ja urut.
• Museovirasto, RKY: Luhangan vanha kirkko – talvikirkon valmistuminen ja vanhan kirkon käytön muutos.
• Ulla Rahola: Hylkäämisestä huolenpitoon (2019), s. 156 – talvikäytön suunnitelmat ja vanhan kirkon säilymisen vaiheet.
• Wikipedia: Luhangan talvikirkko – rakennuksen kuvaus ja Blomin maalauksen ajoitus.

Kuva: Htm, Luhanka winter church 01, 4.6.2025 / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0. Sama valokuva on käytössä Wikipedia-artikkelissa. Kuvaa on pienennetty ja pakattu verkkokäyttöön.